Siirry pääsisältöön

Kir­joi­tus­kil­pai­lu 'Sano se sanoin'

Päijät-Hämeen Näkövammaiset ry järjesti kirjoituskilpailun ajalla 7.11.2021-20.06.2022. Kilpailun aihe oli "Sano se sanoin", tyylilaji proosa. Sano se sanoin oli Näkövammaisten liiton teema vuosille 2021-2022. Näkövammaiselle asioiden sanallistaminen on tärkeä keino saada informaatiota visuaalisista asioista. Elokuvien, taideteosten ja näyttelyjen kuvailutulkkaus on hyvä esimerkki tällaisesta sanallistamisesta, joka tasa-arvoistaa näkövammaisia kulttuurin ja taiteen kuluttajina. Myös kuvailutulkatut luontoretket tekevät näkövammaisille mahdolliseksi kokea luontoa täysivaltaisemmin.

Kilpailun voitti tarina Lapsuuden lempilelu. Kirjoittaja on Ada Kaipiainen nimimrkillä 'Tiikerifani'.

Toisen ja kolmannen sijan jakoivat Marja Vilkaman tarina Vadelman maku ja Salme Koskelon tarina Haaveesta tuli totta

Neljäs kirjoitus sain kunniamaininnan ja tunnetta täynnä olevan runon kirjoitti Anja Koski.

Arvosteluraadin muodostivat kirjastovirkailija Päivi Partanen sekä Ahtialan lukupiirin jäsenistä Sirkka Sokka, Tarja Ruokosalmi, Leila Jokela, Anneli Nurminen ja puheenjohtajana toiminut Tuula Rantala.

Raadin terveiset: Kiitos kaikille ansiokkaista kirjoituksista, jota oli ilo lukea. Jouduimme osaltamme kovasti miettimään kuvilla sanallistamista. Se antoi meille paljon ajattelemista ja tämän jälkeen tulemmekin varmasti kiinnittämään enemmän huomiota lukemiemme kirjojen kuvalliseen antiin. Sano se sanoin, Näkövammaisten liiton vuosille 2021-2022 valitsema teema on ajattelemisen arvoinen meille kaikille."

 

LAPSUUDEN LEMPILELU, Ada Kaipiainen

Se mistä aion sinulle kertoa on ollut mukanani aina syntymästäni asti. Kyseessä on lelu, ei mikä tahansa lelu vaan pehmolelu. Lelu on tiikeri, se villieläin joka asuu sademetsissä, se on ikään kuin asuinalueensa julma kuningas. Oma leluni on kuitenkin vaaraton, pieni, pehmeä otus. Tämä otus kantaa nimeä Tikru, joten käytetään siitä jatkossa tätä nimeä.

                      Tikru nukkuu edelleen joka yö vierelläni, tarkemmin sanottuna kaulaa vasten siten, että se tukee päätäni. Olen pitänyt lelua rinnallani samalla tavalla niin kauan kuin muistan, se on vain tuntunut aina luonnolliselta. Jos lelu päättää yöllä lähteä seikkailulle, herään automaattisesti sen puuttumiseen. Sitten keskellä yötä joudun tunnustelemaan sängyn kokonaan läpi käsiä ja jalkoja apuna käyttäen. Onneksi lelu löytyy usein helposti jostain peiton mutkasta ja voin jatkaa uniani taas onnellisena.

Tikru on myös ollut mukana kaikilla lomareissuilla joilla olen itse ollut. Jo pienenä maksin ulkomailla aurinkotuolissa tikru kaulalla niin kuin nykyään. Pienenä en pystynyt nukkumaan ilman Tikrua, joten välillä kun lelu unohtui kotiin esimerkiksi mökkireissun ajaksi minulle piti tehdä toinen, korvaava Tikru. Usein saatoin nukkua sukkakasan kanssa, jonka olin asetellut vierelleni niin kuin oikean Tikrun asettelin. Pienenä suurin pelkoni oli se etten enää koskaan tuntisi tikrua vasten ihoa, vaan se unohtuisi tai katoaisi jonnekkin.

                      Kun puhun siitä, että Tikru on ollut mukana ihan kaikkialla tarkoitan oikeasti sitä, esimerkiksi kun oma jalkani murtui ja jouduin leikkaussaliin operoitavaksi, en suostunut menemään nukutettavaksi ilman rakasta lelua. Sain tahtoni läpi ja vietin myös leikkauksen Tikru rinnallani, ainiin ja saihan Tikru omaan tassuunsa pienen pienen kipsin, samanlaisen kuin omani. Oli mukavaa viettää parantumisaika yhdessä Tikrun kanssa.

                      Nykyään materiaali josta Tikru on tehty on kulunut ja siitä on tullut ohuempaa. Kangas tuntuu pehmeältä, mutta siinä on pieniä koholla olevia pisteitä niin kuin pistekirjoituksessa. Lelun sisällä oleva pehmeä täyteaine on myös kutistunut, joten kankaasta on tullut löysempää ja sitä voi hypistellä helposti sormilla. Tikrulla on neljä tassua, jotka tuntuvat usein viileiltä, niiden pinnat ovat myös pehmeitä. Sisällä tuntuu kovempia kohtia, jotka ovat tulleet siitä kun täyteaine on kasautunut tiettyihin kohtiin. Tassujen päissä on ikään kuin pienet hernepussit. Kankaan läpi tuntee helposti pienet pallot joilla ne ovat täytetty. Kun tassuja ravistaa, niistä kuuluu myös kiva pieni ääni niin kuin rytmimunasta. Tikrulla on myös häntä joka on sen kiintein osa, häntä on samanpituinen kuin ainakin oma etusormeni. Ainiin, onhan Tikrulla myös noin nyrkin kokoinen pää, sen muoto muistuttaa hieman kananmunaa. Pään leveimmässä kohdassa on kiinni myös kaksi pienen pientä puolikkaan ympyrän muotoista korvaa vierekkäin. Kovat, pienet, ympyrän muotoiset silmät on tehty muovista ja ne on kiinnitetty pään molemmille puolille. Aikaisemmin Tikrulla oli viikset, jotka olivat pienet, ohuet langanpätkät, mutta ne ovat ajan saatossa tippuneet matkan varrelle. Kokonaisuudessaan Tikru on melko kevyt kaveri, se painaa suunnilleen appelsiinin verran. Tämän ansiosta Lelua on ollut helppo kuljettaa mukana kaikissa tärkeissä paikoissa.

                      Tikru on jo niin vanha ja hauras ettei se enää kestä pyykinpesukoneessa pesua, joten tapan siinä elävät bakteerit joko ottamalla sen mukaan kuuman saunan lämpöön tai laittamalla pakastimeen päivän ajaksi. Ihme kyllä Tikru ei haise pahalle vaan mielestäni siitä tulee lämmin ja kotoisa tuoksu.

                      Tässä on oman elämäni tärkein lelu, jota ilman en olisi pienenä osannut ajatella elämää tai no en osaa vieläkään kuvitella millaista olisi nukkua ihan yksin. Muistatko sinä miltä jokin tuttu ja turvallinen lapsuudenlelusi tuntuu, tuoksuu tai kuulostaa?